Jos nyt ensin selitän teille mistä on kyse…
Moikka vaan kaikille. Mä oon Emma, 16v lukiolainen. Olen kotoisin Pohjois-Pohjanmaalta. Olen sairastanut masennusta vuodesta 2012 asti. Asun nyt yksin ja opettelen yksinelämistä koulun ohella. Tää blogi tulee olemaan samalla mun päiväkirja että pakopaikka. Tänne mä tuun kirjottaa aina kun vituttaa,menee huonosti tai hyvin tai sit ihan muuten vaan.
Mun pään sisällä on semmonen pikkuihminen. Sillä on takkutukka niinkui jollakin vuorenpeikolla ja sillä on räsyset vaatteet. Aina kun mulla on hyvä olo tai alan tekee jotain mitä haluun tehä niin tää pikku-ukko sanoo et ei kannata, et sä onnistua, älä ees yritä. Joskus mulla on tosi hankalaa. Joskus menee hyvin. Tällä hetkellä on se huonompi kausi, mä en syö kunnolla ja vituttaa koko ajan. Ei jaksa tehä mitään muuta ku jäädä sänkyyn. Kouluhan siinä kärsii ja eniten mä ite. Mä ymmärrän sen et jos mä en syö niin en mä pysty tekee mitään. Ja sit on koko ajan maha kipee. Välillä mä vihaan itteeni ihan vitusti. En tee mitään muuta ku mollaan itteeni. Ja kaikki tää johtuu siitä et mua kiusattiin peruskoulu.
Juujuu ja kaikki sanoo et se on vaan ittestään kiinni. Jos haluu muutosta niin se tapahtuu. VITTU SE EI MEE NIIN!! VAIKKA KUINKA HEMMETISTI YRITTÄÄ NIIN SE PYSYY TIUKASSA! Vittu se pikku-ukko ei lähe. SE EI LÄHE!! Sit jos oon jonkun tutun luona niin sillon mulla tulee semmonen ”mä pystyn tähän”-tunne, kunnes tuun kotiin. Se pikku-ukko tulee takas. Se mollaa sua ja sit ollaan taas sängyllä peiton alla. Kyllähän niitä hyviä päiviä on jolloin se pikku-ukko ei tuu. Silloin menee hyvin.
Mä en osaa enää erottaa et esitänkö mä iloista vai oonko mä iloinen oikeesti? Aina koulussa mä vedän esiripun eteen ja esitän iloista, ulospäinsuuntautuvaa, sosiaalista tyttöä, mutta mä kuolen sisältä. Mulle on jääny liian tiukkaan kiinni mun päähän et ei musta kukaan tykkää ja kaikki vaan nauraa selän takana.
Se on vaikeeta. Joskus ei tee mieli mitään muuta ku vaan romahtaa ja itkeä. Itkeä kunnes paha olo on poissa. Mut se tulee takas. Joskus pahempana, meiningillä et ”vittu muahan sä et enää pihalle potki”. Se iskee pahasti. Syö sua hitaasti sisältä kunnes ei oo mitään jäljellä. Joillekin parantuminen on helppoa ja joillekin vaikeeta.
Kait se sit joskus lähtee pois…
– PoohBear
Avainsanat: elämä, masennus, mielipiteet, selitys, vaikeudet, viha
